he gave me a fever.

Hankin tietokoneen. Olin jo unohtanut miten paljon se helpottaa asioita; ruokaohjeet, bussimatkat, kommunikointi, tiedonhaku, shoppailu, musiikki ja laskujenmaksu. Tuntuu melkein ihmeelliseltä poikaystävän 3gverkon jälkeen, näinkö helposti naisen saa onnelliseksi? Thanks honey. Uskomatonta oli kyllä se, miten vaikeata 19-vuotiaan nuoren naisen on hankkia laajakaista. Mikä modeemi? Mikä wlan? Mikä Adsl? Oon valehtelematta tyytyväinen, että vihdoin ja viimein sain tän tehtyä. Mahdollisuus virtualisoitua taas (myös kämppiksellä). Saan vihdoin ja viimein toimintaan kahden vuoden takaisen ipodini, sillä uusi tietokone ei tilttaa heti kun sinne lisää musiikkia. Jep, ja tää on tosinta totta.

Kuume tuli taas. Turhauttavaa maata kotona ja sairastaa, varsinkin kun edellisestä kerrasta on ainoastaan kaksi viikkoa. Joka ikinen pipi ja pöpö mitä pääkaupunkiseudulla liikkuu on varmasti mulla. Lääkäri antoi kaksi päivää sairaslomaa supermarkethelvetistä ja kehotti lepäämään. Ostin kaupasta appelsiinia, pirkkajogurttia, viinirypäleitä ja ristikkolehden. Kipeenä olemisessa eniten turhauttaa se, että unohtaa ajatella. Jospa sanojen ratkominen pitäis mut poissa kuumekoomasta. Lääkärireissu kahden kilometrin päähän kesti kaksi tuntia yhteensä, kiitos vr:n (soitin kaverille ja se kerto sloganin "Vr, kävellen olisit jo perillä").

Poikaystävä silitti aamulla poskea, söi aamupalan ja lähti. Kun asui kotona joku tuli aina töistä kotiin laittamaan ruokaa, enää ei. Söin kaksi ruisleipää ilman juustoa, salaattia, tai kinkkua, koska olin niiden laittamiseen liian väsynyt, voin pystyin sentään levittämään. Poikaystävä tulee seittemältä, ehkä sitten saan kinkkua leivälleni.