Bändi-inttileskeys on ikävää. Pojat ollut nyt siellä vasta parisen viikkoa ja sekin tuntuis jo riittävän. On niin kovasti tottunut viikottaisiin näkemisiin ja treeneihin että tän seuraavien kahdeksan kuukauden toivoisi menevän satakertaista vauhtia. Ei kavereita pitäis inttiin laittaa, kylmähän siellä tulee. Niiden ajantaju katoaa ja ne unohtaa että sotkuissa on tietokoneet, että sitä puhelinta voi myös käyttää, ja että kaikki muutkin tekee niin vaikka ehkä joku typerä upseeri kieltääkin. Samassa ne tahtoo johtajiksi, juosta kolme tonnia kuupperissa, syödä pari munkkia sotkussa ja kattoa kun kavereiden tyttöystävät tulee käymään ja kääntää päätä samaan tahtiin kuin ne tyttöparat kävelee 30paikkasen sotkupöydän ohi. Me naiset täällä kotirintamalla tehdään suurin työ kun odotellaan ja odotellaan eikä tekniikkakaan auta miehiä vastaamaan. Poikaystävällä on onneksi armeijanleivät syöty sopivan pitkä aika sitten, juuri ennen kuin tapasimme, sitä oikeata inttileskeyttä en siis koskaan tule kokemaan, eikä kyllä haittaa pätkääkään. (Todistin juuri kuukausi sitten, kun kämppiksen suhde päättyi armeijaan jumiutuneen ääliön kanssa.)
Oli pakko ostaa kaksi uutta ristikkolehteä, koska eilisen päivän tuntien pituus pakotti tekemään koko ristikko lehden. Mikä siis parempi tapa viettää seuraavat kaksi päivää sairasvuoteella, kuin täytellä ristikoita ja katsoa viitisentoista jaksoa Greyn Anatomian lääkärisuhdesotkuja. Poikaystävä lupasi ostaa valokuvakansion, jotta voisin täyttää sen 120:lla viime kesän lomakuvalla. Ikuisuusprojekti hoidettuna toivottavasti suhteellisen pian.
Eli siis loppuviikon tavotteet; 15 jaksoa Greytä, 2 ristikkolehteä, 120 kuvatekstiä valokuvakansioon. Ei hassumpaa?

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti